Detrian messut syksyllä 2012

Hyvää loppukesää kaikille,

Kesälomat on vietetty ja palattu takaisin sorvin ääreen. Alla pikku yhteenveto syksyn tulevista tapahtumista, joissa Detria on mukana: 

Lauantaina 15.9 Olemme Espoossa Metsä Päivillä.

To - Pe 27-28.9 Olemme Tapereella Hyvä ikä messuilla.

Pe - Su 12-14.10 Olemme Turussa Osaava Nainen messuilla.

Pe - Su 19-21.10 Olemme Helsingissä Terveysmessuilla.

 Kuva viime vuoden Terveysmessuilta

Tulkaahan morjenstaan!

Matti M

Luonnontuotealaa Kuolan malliin 2/2

Tässä blogitekstin toisessa osassa jatkan kertomista luonnontuotealan opintomatkasta Luoteis-Venäjälle. Ensimmäisen osan voit lukea täältä. Lopussa on jälleen vähän kuvia.

Työpajoja

Kolmas matkapäivä alkoi työpajoilla, joiden aiheina olivat eläinten ja ihmisten hyvinvointituotteet. Ideana oli esittää kysymyksiä ja virittää keskustelua aiheeseen liittyvistä ja mieltä askarruttavista asioista. Yrttilääkäri Ljudmila Rumjantseva-Enkovaara vastaili kysymyksiin. Eläinten osalta keskusteltiin muun muassa joka kesä ajankohtaisesta aiheesta eli hyvistä keinoista hyönteisten häätöön. Ikäväkseni joudun sanomaan, että viisastenkiveä tähän kiusalliseen ongelmaan ei löytynyt vieläkään. Siisti ulkonäkö ja hyönteisten karkottaminen ovat vaikeasti yhteen sovitettava yhtälö. Esimerkiksi terva, piki ja pihka kun ovat sellaisenaan melkoisen sottaavia. Monet karkottavat tuoksut voivat myös olla eläinten herkkälle hajuaistille voimakkaita. Käsitellyt kangaskappaleet taas voivat olla monessa menossa hankalia. Jossain vaiheessa ideat alkoivat olla jo aika korkealentoisia – mitenhän toimisi vaikkapa eläinten ”savusaunakäsittely” (kroppa savuiseen telttaan/koppiin) ennen ulos lähtöä? :) Ljudmila kertoi muuten laboratoriossa jo kehitetyn punkin, joka syö toisia punkkeja. Näitä ”hyvispunkkeja” odotellessa! 

Ekologinen terapia

Lapissa pyritään kehittämään green care -toimintaa osana lappilaisia elinkeinoja. Green carella eli vihreällä hoivalla tarkoitetaan luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Toiminnassa voidaan käyttää monia menetelmiä, esimerkiksi eläin- ja luontoavusteisia menetelmiä, puutarhaterapiaa tai hoivamaataloutta. Green care -menetelmiä on perinteisesti käytetty vanhus-, kehitysvammais- ja kasvatustyössä, mutta myös hyvinvointimatkailussa ja työhyvinvoinnissa. Tutustuimme matkalla vertailun vuoksi paikalliseen viljely- ja luontoympäristöä hyödyntävään kuntouttavaan toimintaan, josta paikalliset käyttivät green caren sijaan nimitystä ekologinen terapia.
 

Kirovskin kasvitieteellisen puutarhan alueella toimi myös ratsastusterapiayritys, jossa oli viisi hevosta ja ponia. Asiakkaina oli lähinnä vammaisia lapsia, esimerkiksi autismia tai downin syndroomaa sairastavia. Ratsastusterapia ja muu hevosten kanssa toimiminen (Suomen termeillä sosiaalipedagoginen hevostoiminta) kuuluvat eläinavusteisiin terapiamuotoihin, ja apuna terapiatyössä oli myös muita eläimiä, esimerkiksi papukaijoja, kaneja ja koiria. Yritystoiminta oli lähtenyt liikkeelle vammaisten lasten vanhempien toiveista. Venäjällä ratsastusterapian vetäjillä on kuulemma usein pedagoginen koulutus, ja esimerkiksi henkilö, joka esitteli meille toimintaa, oli koulutukseltaan opettaja ja lisäksi hänellä oli pitkä hevostausta. Ratsastusterapian lisäksi talli tarjosi pienimuotoisesti myös ratsastustunteja, hinta oli reilu 10€/45min.

Ryhmää kiinnosti myös, miten hevosia ruokittiin ja hoidettiin (ks. kuva alla). Ihmettelimme hieman, miksi hevosten rehut toimitettiin Karjalasta (heinä) ja jopa Pietarista (väkirehut) asti, mutta syy selvisi, kun esittelijä kertoi viiden hevosen olevan kaupungin ainoat. Koko Murmanskin alueella on kuulemma vain 50 hevosta! Hevoseläinlääkäriäkään alueella ei ole, joten vaativissa sairastapauksissa eläinlääkäri pitää lennättää Moskovasta asti.

Puutarhassa oli myös puutarhaterapiatoimintaa, johon osallistuuisamalla tavoin lähinnä vammaisia lapsia. Toiminta oli kehitysvaiheessa ja valtio tuki sitä. Kokemukset olivat positiivisia. Ryhmässä oli 5-6 lasta ja 2 opettajaa ja kokoontuminen kesto oli 30-45 minuuttia. Osallistujat muun muassa valitsivat lempikasvejaan, piirsivät niitä tai kasvattivat itse kasveja.

Intoa ja välittämistä

Opintomatkan ohjelmassa oli lisäksi alueen matkailu- ja nuorisotoimintaan tutustumista. Kirovskissa on Lumikylä (samantyyppinen kuin esim. Kemin lumilinna) ja sen innokas ja positiivinen yrittäjä Vladimir Komyagin oli kyllä yrittäjä isolla Y:llä. Kesällä emme luonnollisesti pystyneet vierailemaan itse lumirakennelmissa, emmekä sateen vuoksi päässeet edes piknikille alueelle, mutta yrittäjän esitelmä havainnollisti toimintaa kuitenkin mukavasti. Videoita Lumikylästä voit katsella täältä (välillä videoissa näyttää kyllä vilahtelevan kotoisia suomalaisia näkymiäkin...). Kaivosteollisuuden ja matkailun yhteensovittaminen Murmanskin alueella ei varmasti ole aivan yksioikoista, mutta hyvä, että energisiä suunnannäyttäjiä riittää.

Vierailimme myös Apatiitin 4H-yhdistyksessä. Sen toiminta ja tilat olivatkin vähän suuremmat kuin olin kuvitellut: kolmikerroksisessa koulurakennuksessa 45 tavallista opettajaa tekivät päivätyönsä ohella vapaaehtoistyötä järjestääkseen harrastustoimintaa ja opettaakseen käden- ja elämäntaitoja alueen 6-18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Talon johtajasta ja toiminnasta henki todellinen välittäminen ja ryhmämme sai siellä oikein lämpimän vastaanoton.

4H-järjestöhän on merkittävä luonnontuotealan toimija Suomessa, ja esimerkiksi Detria ostaa 4H-laisten keräämiä yrttejä tuotteisiinsa. Vinkkinä, että luonnontuotteiden kerääminen on hyvä kesätyö esimerkiksi nuorelle tai työttömälle. Kannattaa tutustua vaikkapa Luonnon.fi-sivustoon.

Lämpimiä loppukesän päiviä toivottelee

Johanna Juusola

Hevosrehujen ainesosat kiinnostivat; tämän tallin hevoset saivat väkirehuna kauraa, vehnäpellettiä, sokerijuurikasta, auringonkukkaa ja lehmän rehua. Heinää syötettiin noin 10 kg/pv.

Terapiahevosia, jotka olivat samalla kaupungin ainoat 5 hevosta.

Kulkukoira.

Kivi- ja mineraalimuseossa Apatiitissa.

Kantalahden sanatorion pihalta.

Kaunista Vienanmeren rantaa Kantalahdessa.

Näkymää Kantalahdesta Vienanmerelle.

Luonnontuotealaa Kuolan malliin, osa 1/2

Vaihteeksi vähän uutta verta tänne bloggaajien joukkoon. Olen Johanna Juusola ja työskentelen Detrialla pääasiassa eläintuotesarja Relaxant Animalin parissa. Olin mukana luonnontuotealan opintomatkalla Etelä-Kuolan alueella Venäjällä kesäkuun lopulla ja ajattelin kertoa mielenkiintoisesta matkasta myös teille näin blogin kautta. Tekstin alla on myös muutamia kuvia reissusta.

Opintomatkan järjestivät LUOVA- ja Lappi Luo –hankkeet. Mukana oli lähes täysi bussilastillinen luonnontuotealan toimijoita eri sektoreilta, mm. oppilaitoksista, julkisorganisaatioista, hankkeista ja yrityksistä. Lähdimme Rovaniemeltä ja ylitimme rajan Sallan Kelloselässä. Varsinaiset kohdekaupunkimme olivat Kirovsk, Apatiitti ja Kantalahti.

Itselleni matka oli ensimmäinen kerta itärajan takana, joten se kiinnosti paitsi opintomatkan aiheen tiimoilta myös yleisellä tasolla. Pysyimme melko lailla samoilla kotoisilla leveyspiireillä, hieman napapiirin pohjoispuolella, joten alkumatkasta maan vaihdoksen huomasi lähinnä teiden kunnon heikentymisestä sekä vastaantulevien ajoneuvojen ja rakennusten ulkonäöstä. Näin jälkikäteen olen oikein tyytyväinen ryhmämatkaan, sillä näin pääsi käymään monissa kiinnostavissa paikoissa, joihin muuten ei olisi ehkä ollut mahdollisuutta päästä, ja venäjää taitamattomalle toimiminen alueella omin päin olisi varmasti ollut todella haasteellista.

Yrttejä ja parantoloita

Ensimmäinen kohdekaupunkimme oli Kirovsk. Eräs matkan teemoista oli pohjoisiin erikoiskasveihin sekä niiden erilaisiin ominaisuuksiin ja käyttöalueisiin tutustuminen. Opintomatkan pääkohde olikin Kirovskin kasvitieteellinen puutarha, joka on yksi kolmesta napapiirin pohjoispuolella sijaitsevasta puutarhasta maailmassa. Puutarha on pinta-alaltaan noin 1600 hehtaaria, josta reilu 1200 hehtaaria on luonnonpuistoa. Vuonna 1931 perustetun puutarhan ympärillä kohosi joka suuntaan noin kilometrin korkuisten Hiipinätunturien jono. Synkät pilvet roikkuivat vierailupäivänämme alhaalla peittäen tuntureiden huiput, mutta puutarhassa tunsi olevansa kauniissa ja vehreässä kattilalaaksossa.

Puutarhan henkilökunta kierrätti ryhmäämme ympäri aluetta ja tutustuimme niin koristekasveihin kuin lääkeyrttitarhaankin. Tulkkina toimi neurologi, yrttilääkäri Ljudmila Rumjantseva-Enkovaara. Venäjällä fytoterapia eli kasvilääkintä on aivan eri mittasuhteissa kuin meillä Suomessa ja kuulimme, että noin 40 % Venäjällä apteekeissa myytävistä lääkkeistä on kasvipohjaisia. Venäjällä on omia tutkimus- ja kehityskeskuksia, jotka keskittyvät nimenomaan kasvitutkimukseen ja tuotekehityksen. Lääkeyrttitarhassa vierailu oli todella mielenkiintoinen, mutta monen kasvin kohdalla oppaat eivät kertoneet sen käytöstä kovin paljon, sillä niiden käyttö lääketeollisuuden ulkopuolella voi olla kohtalokasta. Vahvat vaikuttavat aineet voivat olla samalla toksisia, ja liian suurina annoksina käytettynä niillä voi olla jopa kuolettavat sivuvaikutukset, joten lääkeyrtit eivät missään nimessä sovi kenen tahansa omin päin käytettäväksi.

Paikallisissa apteekeissa oli siis paljon kasvilääkkeitä ja luontaistuotteita ja ne olivat Suomen mittapuussa erittäin edullisia, alle euronkin. Herätimme kieltämättä ihmetystä paikallisten asiakkaiden keskuudessa hamstratessamme tuotteita venäjänkielisiin muistilappuihin turvautuen. Venäjänkielentaitoiset saivat suomentaa bussissa ahkerasti mitä sitä oikein tulikaan lopulta ostettua. :)

Kävimme myös parin sanatorion eli parantolan tiloissa, joissa edistetään terveyttä luonnollisin keinoin. Tarjolla oli muistaakseni esimerkiksi mutakylpyjä, yrttikäärehoitoja sekä fysioterapian tyyppisiä palveluja. Käytäntö on kuulemma sellainen, että sanatorioon mennessään potilas käy ensin lääkärillä, jolloin hänellä pitää olla mukana hoitohistoria omalta lääkäriltään. Tämän jälkeen sanatorion lääkäri tutkii potilaan ja määrää hänelle luontaishoitoja. Hoitolaitosten hinnat olivat suomalaisittain edullisia, mutta ilman hyvää venäjänkielen taitoa hoitolajakso ei taitaisi kyllä onnistua.

Jotta tämä blogiteksti ei veny aivan valtavan pitkäksi, jaan sen kahteen osaan. Seuraavassa osassa tulee enemmän juttua muun muassa ekologisesta terapiatoiminnasta Venäjällä.

Reissuterveisin,

Johanna

Päät heti Kirovskin kasvitieteellisen puutarhan ensimmäisessä puskassa.

 Kasvipenkkejä.

Kasvihuoneessa monet meillekin tutut huonekasvit olivat kasvaneet valtaviksi.

Hiipinä-tuntureita ja jo ränsistymään päässyttä rakennuskantaa.

Jättiputki oli päässyt valitettavasti villiintymään puutarhankin alueella.

Kasvipenkkejä.

Kuuntelemassa.

Ljudmila Rumjantseva ja opas kertomassa.

Puutarhan työntekijä kitkemässä. Taustalla hauskan muotoinen mökki, joita oli useitakin.

Kasvitieteellisen puutarhan päärakennus.

Näkymää Kirovskin kaupunkiin.

Retkipyöräilyä Norjassa

Hei,

Aloitin tämänvuotisen Norjaan suuntautuvan retkipyöräilyni tien nro 55 alusta Sognalista.Tie tarjosi nähtäväksi Norjan korkeimmat vuoret.Ylityskorkeus 1434 m on korkein, mitä yleisiltä teiltä norjassa löytyy.Tie päättyy Lomiin, missä kosken partaalla join leipomon kahviossa herkulliset viineri kahvit.Tie 55 (n.145 km) on valittu joskus Norjan matkailu tieksi. Huiket maisemat, mutta niiden tavoittamiseksi piti esim. nousta serpentiini tietä n.20 km. Jatkoin matkaani Tronheimiin.

Matkan rasitukset tuntuivat lähinnä jaloissa. Iltatoimiin kuului Detrian helpotusta antavan Relaxant voiteen lihaksia rentouttava käsittely. Pieni vaiva, mutta iso apu.

Tronheimin yläpuolelta poljin tietä E 14 Ruotsiin. Ruotsin poikki Umeåån, mistä lautalla yli Vaasaan.

Vaasasta linjaautolla Helsinkiin.

Paikoin raskas, mutta maisemapalkitseva, hyvä reissu. 1090 km/keskim. n.97km/pv.

Noin lähellä, niin erilaista - upeaa.

Terveisin

Retkipyöräilijä

Jyrki Kalmari

Detria sai Avainlippu tunnustuksen!

Detria on saanut oikeuden käyttää tuotteissansa SuomalaisenTyön Liiton myöntämää Avainlippu tunnusta!

Avainlippu on tuotteissamme merkkinä siitä, että niiden alkuperämaa on Suomi. Kotimaisuutta tarkkailtaessa Suomalaisen Työn Liitto ottaa huomioon esim. raaka-aineet, pakkausmateriaalit, rahoituksen ja markkinoinnin. Näissä kaikissa Detria on osoittanut pärjäävänsä kotimaisin voimin.

Kun ostat kosmetiikkaa joko kauneudenhoitoon, kehonhuoltoon tai lemmikkisi hyvinvointiin suosi suomalaista =)

Kesäisin terveisin

Matti Mörsäri

Bloggeriteksti 18: Topin muisteluksia erämaakämpällä

Nuotion ympärillä istuessa sajuttelimme (joimme teetä) ja kuuntelimme Topin muisteluksia vanhoista ajoista. Kuvassa Topi ihailee edellisen yön kalasaalista.

30-luku oli Vienan kansalle vaarallista aikaa. Miliisit saattoivat hakea kenet tahansa yöllä ja viedä mennessään, eivätkä nämä viedyt enää palanneet. Topin setä ja Marin täti olivat näiden vietyjen joukossa. Pidätykset perustuivat ilmiantoihin. Naapuri saattoi ilmiantaa kadehtimansa tai muutoin vihaamansa kyläläisen komitealle, joka määräsi vangitsemisen. Tästä kehkeytyi kyräilyn ilmapiiri, joka myrkytti kyläläisten välit, koska ilmiannot saattoivat olla vailla totuuden pohjaa. Kymmeniä tuhansia vienankarjalaisia kohtasi tämän kohtalon ja ikäihmiset muistavatkin tuota aikaa syvällä katkeruudella. Viisikymmenluvulla he saivat tietää, että heidät oli tuomittu ja teloitettu valtion vihollisina. Neuvostoliitto (rehabilitoi) palautti kunnian suurimmalle osalle teloitetuista 80- luvulla.

Jatkosodan aikaa Topi ei juuri muistellut, mutta jatkosota sisälsi kovia kokemuksia. Rajan pinnassa olevat kylät Neuvostoliitto evakuoi sodan jaloista Arkangeliin. Siltä ajalta hänen muistoissa oli evakkoleirit, joissa nähtiin nälkää tai kuoltiin sairauksiin. Topi sanoi, että heitä kohdeltiin huonommin kuin koiria, johtuen karjalan kielestä. Leireillä kuoli Topin isän kuusi siskoa. Marin äiti ja hänen kahdeksan lastaan kuolivat siellä nälkään. Se oli kauheaa aikaa Karjalan kansalle. Sodan jälkeen ihmiset palautettiin poltettuihin kyliin ja alkoi ahkera jälleenrakentaminen.

Viisikymmenluvulla koitti kansalle paremmat ajat. Valtio perusti kyliin kolhooseja, jotka tarjosivat työtä kansalaisille. Topin ja Marin työpaikka syntyi Pääjärvelle perustettuun metsäkombinaattiin. Kombinaatti hakkautti alueen metsiä ja sahautti puut, jotka toimitettiin sieltä muualle kehittyvän Neuvostoliiton osiin. Kombinaatti tuotti myös pihkaa Louen pihkakomppanialle. Topi toimi tämän pihkakomppanian työnjohtajana. Aikanaan Topi ja Mari jäivät eläkkeelle täytettyään 50 vuotta, mikä oli tyypillinen eläköitymisikä. Heidän eläkkeensä oli 50 €/kuukausi. Sillä tuli niukin naukin toimeen, kun metsästä ja pelloilta otettiin lisäapua ruokapöytään.

Seuraavassa bloggerissa muisteluksia sodan karmeuksista.

Tenho Pitkänen