 |
|
Tässä blogitekstin toisessa osassa jatkan kertomista luonnontuotealan opintomatkasta Luoteis-Venäjälle. Ensimmäisen osan voit lukea täältä. Lopussa on jälleen vähän kuvia.
TyöpajojaKolmas matkapäivä alkoi työpajoilla, joiden aiheina olivat eläinten ja ihmisten hyvinvointituotteet. Ideana oli esittää kysymyksiä ja virittää keskustelua aiheeseen liittyvistä ja mieltä askarruttavista asioista. Yrttilääkäri Ljudmila Rumjantseva-Enkovaara vastaili kysymyksiin. Eläinten osalta keskusteltiin muun muassa joka kesä ajankohtaisesta aiheesta eli hyvistä keinoista hyönteisten häätöön. Ikäväkseni joudun sanomaan, että viisastenkiveä tähän kiusalliseen ongelmaan ei löytynyt vieläkään. Siisti ulkonäkö ja hyönteisten karkottaminen ovat vaikeasti yhteen sovitettava yhtälö. Esimerkiksi terva, piki ja pihka kun ovat sellaisenaan melkoisen sottaavia. Monet karkottavat tuoksut voivat myös olla eläinten herkkälle hajuaistille voimakkaita. Käsitellyt kangaskappaleet taas voivat olla monessa menossa hankalia. Jossain vaiheessa ideat alkoivat olla jo aika korkealentoisia – mitenhän toimisi vaikkapa eläinten ”savusaunakäsittely” (kroppa savuiseen telttaan/koppiin) ennen ulos lähtöä? :) Ljudmila kertoi muuten laboratoriossa jo kehitetyn punkin, joka syö toisia punkkeja. Näitä ”hyvispunkkeja” odotellessa! Ekologinen terapiaLapissa pyritään kehittämään green care -toimintaa osana lappilaisia elinkeinoja. Green carella eli vihreällä hoivalla tarkoitetaan luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Toiminnassa voidaan käyttää monia menetelmiä, esimerkiksi eläin- ja luontoavusteisia menetelmiä, puutarhaterapiaa tai hoivamaataloutta. Green care -menetelmiä on perinteisesti käytetty vanhus-, kehitysvammais- ja kasvatustyössä, mutta myös hyvinvointimatkailussa ja työhyvinvoinnissa. Tutustuimme matkalla vertailun vuoksi paikalliseen viljely- ja luontoympäristöä hyödyntävään kuntouttavaan toimintaan, josta paikalliset käyttivät green caren sijaan nimitystä ekologinen terapia.
Kirovskin kasvitieteellisen puutarhan alueella toimi myös ratsastusterapiayritys, jossa oli viisi hevosta ja ponia. Asiakkaina oli lähinnä vammaisia lapsia, esimerkiksi autismia tai downin syndroomaa sairastavia. Ratsastusterapia ja muu hevosten kanssa toimiminen (Suomen termeillä sosiaalipedagoginen hevostoiminta) kuuluvat eläinavusteisiin terapiamuotoihin, ja apuna terapiatyössä oli myös muita eläimiä, esimerkiksi papukaijoja, kaneja ja koiria. Yritystoiminta oli lähtenyt liikkeelle vammaisten lasten vanhempien toiveista. Venäjällä ratsastusterapian vetäjillä on kuulemma usein pedagoginen koulutus, ja esimerkiksi henkilö, joka esitteli meille toimintaa, oli koulutukseltaan opettaja ja lisäksi hänellä oli pitkä hevostausta. Ratsastusterapian lisäksi talli tarjosi pienimuotoisesti myös ratsastustunteja, hinta oli reilu 10€/45min.
Ryhmää kiinnosti myös, miten hevosia ruokittiin ja hoidettiin (ks. kuva alla). Ihmettelimme hieman, miksi hevosten rehut toimitettiin Karjalasta (heinä) ja jopa Pietarista (väkirehut) asti, mutta syy selvisi, kun esittelijä kertoi viiden hevosen olevan kaupungin ainoat. Koko Murmanskin alueella on kuulemma vain 50 hevosta! Hevoseläinlääkäriäkään alueella ei ole, joten vaativissa sairastapauksissa eläinlääkäri pitää lennättää Moskovasta asti.
Puutarhassa oli myös puutarhaterapiatoimintaa, johon osallistuuisamalla tavoin lähinnä vammaisia lapsia. Toiminta oli kehitysvaiheessa ja valtio tuki sitä. Kokemukset olivat positiivisia. Ryhmässä oli 5-6 lasta ja 2 opettajaa ja kokoontuminen kesto oli 30-45 minuuttia. Osallistujat muun muassa valitsivat lempikasvejaan, piirsivät niitä tai kasvattivat itse kasveja.
Intoa ja välittämistä
Opintomatkan ohjelmassa oli lisäksi alueen matkailu- ja nuorisotoimintaan tutustumista. Kirovskissa on Lumikylä (samantyyppinen kuin esim. Kemin lumilinna) ja sen innokas ja positiivinen yrittäjä Vladimir Komyagin oli kyllä yrittäjä isolla Y:llä. Kesällä emme luonnollisesti pystyneet vierailemaan itse lumirakennelmissa, emmekä sateen vuoksi päässeet edes piknikille alueelle, mutta yrittäjän esitelmä havainnollisti toimintaa kuitenkin mukavasti. Videoita Lumikylästä voit katsella täältä (välillä videoissa näyttää kyllä vilahtelevan kotoisia suomalaisia näkymiäkin...). Kaivosteollisuuden ja matkailun yhteensovittaminen Murmanskin alueella ei varmasti ole aivan yksioikoista, mutta hyvä, että energisiä suunnannäyttäjiä riittää.
Vierailimme myös Apatiitin 4H-yhdistyksessä. Sen toiminta ja tilat olivatkin vähän suuremmat kuin olin kuvitellut: kolmikerroksisessa koulurakennuksessa 45 tavallista opettajaa tekivät päivätyönsä ohella vapaaehtoistyötä järjestääkseen harrastustoimintaa ja opettaakseen käden- ja elämäntaitoja alueen 6-18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Talon johtajasta ja toiminnasta henki todellinen välittäminen ja ryhmämme sai siellä oikein lämpimän vastaanoton.
4H-järjestöhän on merkittävä luonnontuotealan toimija Suomessa, ja esimerkiksi Detria ostaa 4H-laisten keräämiä yrttejä tuotteisiinsa. Vinkkinä, että luonnontuotteiden kerääminen on hyvä kesätyö esimerkiksi nuorelle tai työttömälle. Kannattaa tutustua vaikkapa Luonnon.fi-sivustoon.
Lämpimiä loppukesän päiviä toivottelee
Johanna Juusola
 | |||
| Hevosrehujen ainesosat kiinnostivat; tämän tallin hevoset saivat väkirehuna kauraa, vehnäpellettiä, sokerijuurikasta, auringonkukkaa ja lehmän rehua. Heinää syötettiin noin 10 kg/pv. |
 |
| Terapiahevosia, jotka olivat samalla kaupungin ainoat 5 hevosta. |
 |
| Kulkukoira. |
 |
| Kivi- ja mineraalimuseossa Apatiitissa. |
 |
| Kantalahden sanatorion pihalta. |
 |
| Kaunista Vienanmeren rantaa Kantalahdessa. |
 |
| Näkymää Kantalahdesta Vienanmerelle. |
