Bloggeri kramppasi viimeviikolla ja jäi vaille viikkokirjoitusta. Pihkaoppia Vienan-Karjalasta.
Karjalan kansa on kalalla kasonnut
Tämä lause on jäänyt pysyvästi mieleeni. Toivo Timonen, Suvannon kylästä Vienan Karjalassa nämä sanat lausui. Olin yhden viikon hänen vieraanaan keväällä 2007.Tällä kolmannella matkallani oli tarkoitus perehtyä pihkan keräykseen ja oppi-isäntänä oli Toivo Timonen, pihkamestari. Hän kertoi hyvistä ajoista ennen perestroikkaa. Silloinen Neuvostoliitto huolehti kansasta, antoi työtä ja leipää syrjäisillekkin kylille, niin kuin Suvannon kyläläisille pihkankeruun muodossa.
Toivon ryhmä valutti pihkaa lääketeollisuuden raaka-aineeksi 90 tn./vuosi ja Louen piiri johon kylä, kuului valutti sitä vuosittain 500 tn. Kun perestroikka tuli, Vienan kylien elämä muuttui vaikeaksi. Pihkan keruu loppui ja eikä muutakaan työtä ollut. Kolhoosit, jotka tarjosivat kylille työtä, kaatuivat. Näin siellä valtavan suuria kolhoosien navetoita, joiden ovet ja ikkunat ammottivat tyhjinä, katot sisään painuneina.
Ruoka revittiin luonnosta, kotitarveviljelystä ja kalastuksesta. Maatalous ei koskaan ole noussut tärkeäksi elinkeinoksi heillä, johtuen siitä, että kansalaisilla ei ole ollut oikeutta omistaa maata ei keisarin aikaan eikä sen jälkeen. On ollut ainoastaan pieni maatilkku kodin lähellä, jossa viljely on voinut tapahtua.
Tätä taustaa vasten veden vilja on tärkeä ravinnon lähde ja sillä kansa on selvinnyt vaikeinakin aikoina. Kävimme Toivon kansa kevät kalassa ja saimme särkiä, ahvenia, siikoja, haukia ja säynäviä. Hauet suolattiin ja kuivattiin tuvan seinustalla kapahauiksi, särjet, ahvenet ja siiat kuivattiin savusaunassa. Se on hyvä säilytysmuoto edelleen, kun kylällä ei ole sähköjä, ei pakastimia. Erikoinen ruokajuoma oli hauenpäiden keitinvesi, jota tehtiin useita kertoja viikossa. Keitin vettä oli suolalla ja sipulilla maustettu. Erikoista, mutta hyvää.
Ankeat ajat alkavat olla takana päin. Puukombinaatti, jonka leivistä Toivo ja Mari, hänen vaimonsa jäivät eläkkeelle on alkanut maksaa säännöllisesti eläkkeen. Eläke riittää niukkaan toimeentuloon ja loput otetaan luonnosta.
Toivon maamo (äiti) oli parantaja ja näin hän muisteli:
”Kun ihmiselle tuli nopea paska (ripuli) haettiin tuoreen koivun ruskeaa parkkia, joka hienonnettiin ja jauhe haudutettiin kuin tee, juomaksi. Tätä kun useita lasillisia päivässä joi, vaiva oli ohi.”
”Romuska tai holotna (nuhainen kuume) hoidettiin männynkerkkä juomalla. Käytiin keräämässä parin sentin mittaisia männyn kerkkiä jotka murskattiin ja haudutettiin teeksi. Tätä juomaa kurlattiin ja juotiin useita lasillisia päivässä, niin viimeistään kolmen päivän kuluttua vaiva oli ohi.”
”Pään juilinta (migreeni tai päänsärky) hoidettiin tuoreilla haavan lastuilla. Kaadettiin tuore nuori haapa, josta kuori poistettiin ja siitä vuoltiin ohuita lastuja pari kourallista, mitkä laitettiin verkkopussiin. Pussi asetettiin yöksi tyyny alle ja haavan lastut veti päänsäryn pois”
Vienan Karjalaisessa kansanparannusperinteessä ja suomalaisessa parannusperinteessä tunnetaan samat yrtit samoihin vaivoihin.. Kataja- ja mesiangervohauteilla hoidettiin kolotukset, jotka ovat myös Relaxant lihastenrentouttajassa. Siankärsämö hauteilla hoidettiin turvonneita, suonikohjuisia jalkoja, palelevia jalkoja ja levottomia rauhattomia jalkoja. Siankäsämöä on Relaxan jalkavoiteessa. Katajaa käytettiin desinfiointiin talousastioissa. Katajan antimigrobiset ominaisuudet ovat Relaxant jalkasuihkeessa ja Natural Killerissä.
Kansanparannusperinteen kerääjä Tenho Pitkänen
Viimeviikon varrelta
Onko 13. pv perjantai hyvä tai huono päivä?
Lähdin tyttäreni ja vaimoni kansa kevätkalaan Ruuhujärvelle, joka on huonon metsäautotien ja 40 km matkan päässä. Perille tultuamme huomasin, että airot ja mela jäivät matkasta. Metsästä otetulla sauvoimella onnistui verkonlasku. Rannalle palattuamme viritettiin tervastulet ja ja nautimme illan hämärtyessä nokipannukahvit. Sitten tavarat autoon ja matkustajat myös. Käänsin virta-avainta, eikä tapahtunut mitään. Akku oli tyhjentynyt ja mikä nyt neuvoksi. Päätin soittaa tuttavalle uudella E7 Nokialaisellani. Kertoi karun totuuden, ei saada verkkoon yhteyttä. Seuraavaksi yritimme työntää maasturin mäkeen, mutta se ei meillä liikahtanutkaan. Kello oli perjantaina noin 21.30 ja piti keksiä neuvot ongelman ratkaisuksi. Tyttäreni puhelimella yritimme uudemman kerran yhteyttä ja sillä yhteys verkkoon saatiin, mutta Seppo, jolle yritmme, ei vastannut. Myöhemmin yritimme vielä uudelleen ja sitten onnistui. Kerroin mikä hätänä ja Seppo lupasi tulla auttamaan. Tunnin kuluttua apu saapui ja käynnistysakuilla Lowwiisa(Land Kruiser ) hyrähti käyntiin. Koton olimme illalla klo 11.30. En edelleenkään usko perjantaita 13 päivä huonon onnen päiväksi. Kysymys oli pelkästä yhteen sattumie summasta.
Tenho Pitkänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti